Mari Gauriloff

Kaikki hyvä tapahtuu arjessa

Olen lähtenyt mukaan saamelaiskäräjävaaleihin ehdokkaaksi halulla puolustaa saamelaisten oikeutta elää hyvää elämää koko elämänsä ajan. Hyvän elämän perusta on tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa on vahvat vähemmistöjen oikeudet. Oikeus toteutuu vain lain voiman kautta ja siksi saamelaiskäräjälaki on uudistettava viipymättä. Saamelaisilla tulee olla oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksen tekoon kaikilla elämän osa-alueilla. Uhanalaisia saamen kieliä ja saamelaista kulttuuria ei vahvisteta ilman oikeutta maahan, veteen ja ympäröivään luontoomme.

Suomalaisen yhteiskunnan joka portaalla koulujärjestelmästä viranomaistoimintaan saakka vallitsee syvä tietovaje saamelaisiin ja alkuperäiskansoihin liittyen, jonka juuret ovat valtion harjoittamassa sulauttamispolitiikassa. On aika tunnistaa ja tiedostaa alkuperäiskansa saamelaisten olemassaolo ja oikeudet ja kääntää valtion ja saamelaisten yhteiselo rauhanomaisin keinoin toisiaan tukevaksi rinnakkain eloksi. Siten toteutuu tavoite hyvästä arjesta ja huomisesta, jossa myös jälkipolvillamme on turvattu tulevaisuus.

Tämä aika tarvitsee aktiivisia tekijöitä, joilla on edellisten sukupolvien viisautta harteillaan, läsnäolon ja kuuntelemisen taito sekä halu tehdä yhdessä parempaa tulevaisuutta saamelaisille.

Saamelaisyhteisöjen hyvinvointi keskiöön

Saamelaiskäräjillä on vankkaa osaamista politiikassa, yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä ja edunvalvonnassa, niin aikaisempien saamelaiskäräjien kokoonpanojen taholta kuin tämänkin vaalikauden ehdokkaiden osaamisessa. Poliittinen vaikuttaminen on tärkeää, sillä ilman poliittista painetta mm. saamelaiskäräjälain uudistaminen ei olisi edennyt viime keväänä perustuslakivaliokuntaan saakka ja nyt uuteen hallitusohjelmaan. Toivon saamelaiskäräjälain uudistamista mitä pikimmiten, sillä saamelaisten oikeudet eivät toteudu ilman lain voimaa.

Poliittisen vaikuttamisen viedessä runsaasti saamelaiskäräjien voimavaroja saamelaisten keskinäinen yhteenkuuluvuus ja yhteisöjen hyvinvointi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Saamelaiset ympäri saamelaisten kotiseutualuetta ja myös sen ulkopuolella tarvitsevat tulla nähdyksi ja kuulluksi. Olen ehdokkaana saamelaiskäräjävaaleissa tuomassa omia vahvuuksiani saamen kansan käyttöön. Vahvuuksiani on läsnä oleminen, ihmisten tuominen yhteen, yhteisön tarpeiden kuuleminen ja toimiminen niiden mukaan.

Meillä saamelaisilla on ainutlaatuisen rikas kieli- ja kulttuuriperimä, jota täytyy ylläpitää ja vaalia joka ikinen päivä, jotta se säilyy tuleville sukupolville. Tämä aika, jossa elämme, on kuluttavaa; pelkkä arjessa selviäminen vaatii paljon voimavaroja. On todellinen vaara, että saamelainen perinnetieto, kädentaidot, luonnonviisaus ja vanhempiemme tai isovanhempiemme jokapäiväiset sanat, sanonnat ja tarinat vaipuvat unholaan sillä aikaa kun murehdimme laskujen eräpäivien kanssa tai kamppailemme poliittisia tuulimyllyjä vastaan. Yksin jääminen tässä raadollisessa ajassa on kenelle tahansa vaikea paikka, mutta meille saamelaisille yksin jääminen voi olla tuhoisaa.

Haluan vaikuttaa siihen, että saamelaisen yhteisön hiljaisimmatkin jäsenet tulevat kuulluksi ja nähdyksi, sillä jokainen saamelainen on arvokas juuri sellaisena, kuin hän on. Haluan olla luomassa tulevaisuutta, jossa saamelaisten yhteisöjen keskuudessa asuu keskinäinen kunnioitus, ilo yhdessä vietetystä ajasta, ylpeys kielestä ja kulttuurista sekä halu jakaa elämäntaitoja eteenpäin sukupolvelta toiselle. Saamelainen elämäntapa, arvot ja perinteet siirtyvät eteenpäin vain elävässä elämässä ja eri ikäisten yhteiselon keskellä. Saamelaiseen yhteisöön kuuluvat lapset ja nuoret, nuoremmat ja vanhemmat aikuiset sekä varttuneempi väki. Koko kylä – oli kylän sijainti sitten saamelaisalueella tai sen ulkopuolella.

Matalan kynnyksen saamelaisyhteisöjen tuelle rahoitus

Tullessani valituksi saamelaiskäräjille, haluan vahvistaa arvokkaita saamelaisyhteisöjä sisältä päin edistämällä yhteisöllisyyttä tukevan uuden rahoitusmallin järjestämistä. Mikäli ehdotus saa kannatusta, uuden Saamelaisyhteisöjen tuki -rahoituksen tarkoituksena olisi antaa matalan kynnyksen taloudellista tukea kannustamaan saamelaisyhteisöjen pienempiä tai suurempia ryhmiä kokoontumaan yhteen. Tukea olisi mahdollista saada erimerkiksi kuljetusten tai lastenhoidon järjestämiseen, tilavuokriin, ruokailuihin, tarvikkeisiin tai kieli- ja käsityömestarin ajankäyttöön. Tuen saamiseksi yhteisöllä ei tarvitsisi olla yhdistystä tai organisaatiota takanaan, vaan vetäjä ja halu yhteisöllisen toiminnan järjestämisestä riittäisi tulosten raportointia vastaan.

Saamelaisyhteisöt eri puolilla maata ovat erilaisia ja yhteisöjen tarpeet poikkeavat toisistaan. Tuen tarkoituksena olisi kannustaa matalalla kynnyksellä saamelaisia tapaamaan toisiaan, tekemään yhdessä itselleen mielekkäitä asioita ja vahvistamaan tätä kautta saamelaista identiteettiä, yhteisöllisyyttä ja sukupolvien jatkumoa. Toiminta voisi olla pienimuotoista, esimerkiksi kulttuurikaverina toimimista tai isompaa, esimerkiksi keskustelukerhoja tai kylänväen kesken perinneruoan äärelle kokoontumista. Yhdessä saamelaiskäräjien paikallisedustajien kanssa tukitoiminta olisi mahdollista käynnistää siten, että yhteisön ajatus kipinästä ideaksi ja sen toteuttamiseksi sujuisi ilman suurempaa byrokratiaa. Jatkuva haku tuen saamiseksi takaisi sen, että halu toimia ei jää kiinni kerran vuodessa tapahtuvasta hakukaudesta. Toiminnan aloittamiseksi olisi myös mahdollista saada vetoapua, jotta tapaamiset lähtevät pyörimään yhteisövetoisesti. Koen, että tällainen saamelaisyhteisöjen matalan kynnyksen toiminnan rahoituksen järjestäminen olisi kannatettava pilottikokeilu, jolla olisi hyvät mahdollisuudet jäädä pysyväksi toimintamalliksi ja saada monimuotoisia ja arvokkaita tuloksia aikaiseksi.

Kaipaan konkretiaa saamelaiskäräjien toiminnan ja saamelaisyhteisöjen välille. Tässä mallissa olisi mahdollisuus kommunikaation lisäämiseen tahojen välille ja matalan kynnyksen yhteisölähtöisen ja kulttuurinmukaisen toiminnan kehittämiseen juuri siellä, missä saamelaiset sitä itse kaipaavat. Kun yhteisö itse on aloitteen tekijänä, he ovat innostuneita ja sitoutuneita viemään asiaansa eteenpäin ja tekemään yhdessä kaipaamaansa hyvää yhteisölleen. Aktivoimalla yhteisöjä sisältäpäin luodaan tilaisuuksia myös saamen kielten luonnollisille käyttöympäristöille, saamen kielten käytön vahvistamista äidinkielisten puhujien arjessa ja edistetään kielikylvyn mahdollisuutta kielensä menettäneiden saamelaisten keskuudessa. Näen matalan kynnyksen toiminnassa monia etuja, joita saamelaisten elinolojen ja arjen parantamiseksi ei ole vielä kokeiltu.

Mikäli ajatus saa kannatusta, olen valmis viemään asiaa saamelaiskäräjien edustajana eteenpäin.

Saamelaiskäräjälaki on uudistettava

Saamelaiskäräjälaki tulee uudistaa tällä hallituskaudella viivyttelemättä. On häpeällistä, että Suomen valtio on jatkanut jo kolmen hallituskauden ajan saamelaisten itsemääräämisoikeuksien loukkaamista perusoikeuksien ja perustuslain asettamia velvoitteita vastaan. Suomi on saanut vakavia moitteita YK:n ihmisoikeuskomitealta, rotusyrjinnän vastaiselta komitealta, ihmisoikeusneuvostolta ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien asiantuntijakomitealta. Saamelaisilla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. On tärkeää, että Suomi noteeraa saamelaisten ihmisoikeudet ja kunnioittaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta alkuperäiskansana uudistamalla saamelaiskäräjälain tällä hallituskaudella pikimmiten.

Ikääntyneiden palveluasuminen

Mielestäni jokaiselle saamelaiselle kuuluu perusturvallinen elämä omassa kulttuuriympäristössään ja oman kieliyhteisönsä keskellä. Yhteisöissä on meidän vahvuutemme.

Perinteiseen elämäntapaamme kuuluu elinvoimainen yhteisö, jossa sukupolvet elävät jatkuvassa yhteydessä toisiinsa koko elämänsä ajan. Länsimaiden ihannoima yksilökeskeinen elämäntapa aiheuttaa sukupolvien yhteyden katkeamista ja syrjäytymistä. Haluan olla mukana puolustamassa saamelaisten oikeutta elää hyvää elämää koko elämänsä ajan, syntymästä lapsuuteen ja nuoruuteen, aikuisiästä arvokkaaseen vanhuuteen. Jokaiselle saamelaiselle kuuluu turvallinen elämä omassa kulttuuriympäristössään ja oman kieliyhteisönsä keskellä ikään katsomatta.

Saamelaisessa yhteisössä elää edelleen niitä, jotka ovat syntyneet perinteiseen saamelaiseen elämäntapaan oppien saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Nämä nyt jo ikääntyneet saamelaiset ovat erityisen tärkeässä asemassa yhteisössä saamen kielen ja kulttuurin turvaamisessa nykyiselle ja tuleville sukupolville.

Itselleni tutuimman kolttasaamelaisen yhteisön tilanne on tuttu muillakin saamelaisalueilla. Sevettijärvellä ikääntyneet kolttasaamelaiset, jotka eivät enää pärjää kotonaan, joutuvat muuttamaan 160 kilometrin päähän palvelutaloon Ivaloon. Ikääntyneet kertovat, että oman kodin jättäminen tuntuu siltä, kuin joutuisi taas lähtemään evakkomatkalle, tällä kertaa sille viimeiselle. Kotoa pois muuttaminen vieraaseen ympäristöön on henkisesti raskasta ja vaikuttaa heikentävästi sekä yksilön, perheen, suvun ja myös koko yhteisön elämänlaatuun.

Arvokkaiden ikäihmistemme pitäisi niin halutessaan pystyä elämään kotonaan ja kotiseudullaan elämänsä loppuun saakka, turvallisesti oman yhteisönsä keskellä ja tarvittavien palveluiden äärellä. Ratkaisun tähän tilanteeseen toisi saamelaisalueen keskuksiin perustettavat palveluasumisen ja tehostetun palvelun yksiköt, jotka mahdollistaisivat ikääntyneiden asumisen tutussa ympäristössä senkin jälkeen, kun elämä kotona ei enää ole mahdollista.

Vanhimmilla ja ikääntyneillä on saamelaisessa yhteisössä erityisen tärkeä asema perinteisen kulttuurin ja kielen elvyttämisessä ja niiden elinvoimaisuuden ylläpitämisessä. Perinteisiä saamelaisia tietoja ja taitoja välitetään eteenpäin kaikkein parhaiten elävän kulttuurin keskellä. Saamen kieli ja kulttuuri tarvitsee jokaisen äidinkielisen kielenpuhujan ja perinteenkantajan osaksi jokapäiväistä arjen elämää oman yhteisönsä keskellä.

Ilmastokriisi ja saamelainen perinteinen tieto

Haluan kasvattaa saamelaisen perinteisen tiedon asemaa länsimaisen tieteen ja päätöksenteon rinnalla. Alkuperäiskansojen perinteissä tieto pohjautuu luontokeskeiseen maailmankuvaan, jossa ihminen on osa luontoa, eikä sen yläpuolella. Näen alkuperäiskansojen tiedon olevan avainasemassa ilmastokriisin pysäyttämisessä ja luontokadon hillitsemisessä. Tähän työhön tulee varata enemmän varoja ja sekä kansallista että kansainvälistä huomiota.

Elokuussa valtioneuvoston asettama saamelainen ilmastoneuvosto antaa toivoa kansainvälisen ilmastopolitiikan suunnanmuutoksesta lisätä alkuperäiskansatietoutta ilmastonmuutoksen haasteiden ratkaisemiseksi. Suunta on oikea, mutta emme voi tuudittautua siihen, että joku muu jossain muualla huolehtii ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä. Arktinen alue lämpenee neljä kertaa muuta maailmaa nopeammin ja jokainen meistä on huomannut ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset omassa lähiympäristössään. Yksilön ja perheen valinnoilla on merkitystä myös Saamenmaan harvaan asutuilla seuduilla. Luonnon puhtaana pitäminen on meidän kaikkien vastuulla ja siksi saamelaisalueen kotitalouksien, yritysten ja teollisuuden jätteiden kierrättämiseen tulee kiinnittää suurempaa huomiota. Monipuolisia kierrätyspisteitä täytyy saada saamelaisalueen kuntiin lisää, jotta jätteet eivät päädy ainutkertaisen arvokkaaseen luontoon ja vesistöihimme. Lapsemme opetetaan kouluissa kierrättämään jätteet. On aika myös meidän aikuisten opetella sama.

Tavoitteena hyvä saamelainen arki

Jokainen saamelainen ansaitsee hyvän, pitkän ja elämisen arvoisen elämän. Olen ottanut tavoitteekseni puolustaa kaikenikäisten saamelaisten mahdollisuutta elää hyvää ja elämänmittaista elämää, jossa vallitsee rauha ja sopusointu ihmisten ja ympäröivän luonnon kesken. Juhlat ja tähtihetket kuuluvat elämään, mutta yhtä juhlaa ei kenenkään arki ole. Ei, vaikka somet ja mediat saavat joidenkin elämän siltä näyttämäänkin.

Kun perheeni pakkasi kiireellä mukaansa omaisuuttaan Suonikylässä vuonna 1945 ja jätti kotiseutunsa lopullisesti taakseen, voin vain arvata sitä pelon ja epätoivon määrää, jota he tunsivat matkatessaan kohti tuntematonta tulevaisuutta. Vuosikausia kestänyt epävarmuus omien kotiseutujen kohtalosta sinetöityi, kun Petsamo menetettiin sodassa Venäjälle. Ikiaikainen elämäntapa tuli päätökseen ja kolttasaamelaiset kylät tyhjennettiin asukkaistaan. Monien vaiheiden jälkeen Suonikylän väki asutettiin vuonna 1949 Sevettijärven alueelle. Vain muutama Suonikylän perhe jäi väliaikaisille seuduille Nellimin puolelle, mukaanlukien minun Gauriloffin suvun perheeni, joka jäi asumaan Nellimin Mustolaan. Ero muusta Suonikylän väestä tarkoitti sitä, että tiivis sukuyhteys mummoni Sverloffin ja Semenoffin puolen sukuihin hajosi. Matka Mustolasta Nitsijärvelle tai Supruun oli siihen aikaan pitkä ja vaivalloinen, sillä ensimmäinen polkutie Sevettijärvelle tuli vasta vuonna 1969. Perheen hajoaminen on ollut raskasta ja lopullista. Monen menetyksen sarja ei silti saanut sitkeää perhettä lannistumaan, vaan elämänsyrjään päästiin kiinni ja rakennettiin kaikki, koko elämä uudestaan alusta alkaen. Uudessa paikassa, uusin tavoin ja säännöin, uuden kielen ja kulttuurin vaikutuksen alaisena. Vaihtoehtoja ei ollut, oli pakko pärjätä – ja sopeutua Suomen sääntöihin.

Kolttasaamelaiset ovat sitkeää kansaa, joka löytää keinot selviytyä tiukistakin paikoista. Isomummoni Kaisa Gauriloff oli 61-vuotias, kun hän jätti Suonikylän kalaisat järvet taakseen vuonna 1945. Mummoni Mari oli vain parikymppinen, kun hän rakensi uutta elämää miehensä Nikolain ja appivanhempiensa kanssa Mustolan niemen nokkaan. Heillä ei ole ollut helppoa, mutta he tekivät sen.

Kuljen perheeni jalanjäljillä ja haluan olla yhtä sitkeä hyvän elämän rakentaja kuin sukuni on. Sillä kaikki hyvä tapahtuu arjessa, ja me saamelaiset ansaitsemme sen. Perinteitä kunnioittavan hyvän elämän.

Äänestä minua saamelaiskäräjävaaleissa numerolla 32.

Uusittavat saamelaiskäräjien vaalit toimitetaan 3.6.-1.7.2024

Saamelaiskäräjävaaleissa valitaan saamelaiskäräjille 21 jäsentä ja neljä varajäsentä.

Vaalien toimittaminen

Lisätietoa: Saamelaiskäräjävaalit 2024